Keskustelu

« aihelistaan

Stadi TrailO 2023 (SM+WRE)

  • nimimerkki

    Tuomo

    22.2.2023 klo 18:48
    SM-kisat järjestetään Rasti-Jyryn ja Helsingin Suunnistajien toimesta Helsingissä 6.-7.5.2023. Lisätietoa: www.helsinginsuunnistajat.fi/staditrailo2023 Ilmoittautuminen on avattu Irmaan. Tervetuloa!
  • nimimerkki

    Tuomo

    11.4.2023 klo 13:43
    Kilpailukutsu 2 (Bulletin 2) on julkaistu: https://helsinginsuunnistajat.fi/staditrailo2023/
    Ilmoittautumisaika päättyy 27.4. klo 24.
  • nimimerkki

    Tuomo

    24.4.2023 klo 16:31
    SM/WRE-kisat lähestyvät. Ulkomaalaisia kilpailijoita on ilmoittautunut jo nyli 50, joten kansainvälistä kisatunnelmaa on tiedossa. Muistakaa ilmoittautua torstai-iltaan mennessä. Iloista vappua ja nähdään vajaan kahden viikon päästä!
  • nimimerkki

    Tuomo

    27.4.2023 klo 10:55
    Viimeinen päivä ilmoittautua! Tähän mennessä ulkomailta 66 ilmoittautunutta ja Suomesta 40. Tervetuloa!
  • nimimerkki

    Tuomo

    4.5.2023 klo 23:45
    Lähtölistat ja kilpailuohjeet löytyvät Irmasta, Eventorista ja kisasivulta www.helsinginsuunnistajat.fi/staditrailo2023
  • nimimerkki

    Janne S

    6.5.2023 klo 19:14
    Eri aloilla puhutaan paljon siitä, että on kehittymässä jonkinlainen uuskieli, vanhoja asioita ilmaistaan toisin eri syistä, joko loukkaavuuden tai korrektiuden vuoksi.

    Lanseeraan tänään uuden termin ja lahjoitan sen käyttöön meille kaikille. Tarkkuussuunnistajalla ei ole virheitä. Tarkkuussuunnistajalla on "erimielisyyksiä ratamestarin kanssa".
  • nimimerkki

    Sami H

    7.5.2023 klo 20:43
    Kiitos hyvin järjestetyistä kilpailuista. Onnea voittajille ja nähdään rasteilla jatkossakin.
  • nimimerkki

    Anu

    8.5.2023 klo 08:42
    Kiitos järjestäjille + kaikille asianosaosille kivasta kisasta.Olin mukana sunnuntain PreO:ssa Mustikkamaalla.
    Onnittelut voittajillle!
  • nimimerkki

    Martti

    8.5.2023 klo 09:58
    Onnittelut menestyneille.
    Teemu varsinkin järjesti hienon yllätyksen vain muutaman tarkkuuskisan kokemuksella.

    Kiitos järjestäjille valtavan työmäärän vaatineen kilpailun onnistuneesta läpi viemisestä.
  • nimimerkki

    Maija

    8.5.2023 klo 10:26
    Eksyin stadi trailon sivuille. Löytyykö tuloksia jostain, kun sukulainen oli siellä kilpailemassa?
  • nimimerkki

    Juha

    8.5.2023 klo 11:08
    Tulokset löytyvät ainakin preoresultat.se-sivuilta.
  • nimimerkki

    Lauri M

    8.5.2023 klo 21:11
    Kiitokset järjestelyistä, toivottavasti saadaan tällä kaudelle muitakin tapahtumia.
  • nimimerkki

    PekkaS

    9.5.2023 klo 15:08
    Kiitos hienoista kisoista. Järjestelyt, radat ja toimitsijat huippuluokkaa.
  • nimimerkki

    Tuomo

    9.5.2023 klo 20:13
    Kaikki tulokset ja kartat löytyvät nyt "Tulokset"-sivulta.
  • nimimerkki

    Janne S

    30.6.2023 klo 12:57
    Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.
    Sm-kisakronikka 2023, lauantai

    Kisa-asuni oli vaatimattomampi kuin viime vuonna, mutta se ei haitannut liiaksi tunnelmaa. Lähdössä Libor ja poikansa heittelivät kolikkoa ja kysyin, että onko tämä sitä varten, että pystyy valitsemaan oikean vastauksen. En tuolloin vielä tiennyt, että sille olisi ollut itselläkin tarvetta hiukan myöhemmin. Tänäkään vuonna en tienannut Selkien Sisun tuulipukua, kokeillaan taas seuraavalla kerralla uudelleen.

    Kisan ensimmäinen mäki oli kovasti hieno kallioinen vuori, jota katseltiin leveän kadun yli, aika pitkälti tosin päin aurinkoa. Auringonvarjo ei sattunut tänä vuonna mukaan, valitettavasti. Kokonaisuuden hahmottamista helpotti suuresti, että vuorella oli graffitinmaalaajia, sillä ilman heitä olisi ollut lähes mahdotonta hahmottaa ylimpiä jyrkänteitä - jyrkänteen haarassa oleva tasanne, jolla he seisoivat, olisi jäänyt muuten näkemättä, mutta oli tietysti selvää, etteivät ihmiset ilmassakaan leiju. Ajoittain oli hiukan epävarma olo sen suhteen, olivatko kaikki jyrkänteet aina ihan oikeilla käyrillä keskenään, mutta näiden tehtävien ratkaisu hyväksyttävästi sentään onnistui, mikä oli kisaviikonlopussa kaikenkaikkiaan poikkeuksellista. Sen jälkeen vastoinkäymiset sitten jatkuivatkin.

    Tehtävää 11 tuijottelin pitkään ja hartaasti, enkä oikeastaan vieläkään ymmärrä, miten se olisi pitänyt ratkaista. Ehkäpä joku sen kertoo. Sinänsä se, että oikeita vastauksia tehtävään saatiin 29 % ja loput hajosivat lisäksi kahden vaihtoehdon kesken, kertoo ehkä jotain.

    Tehtävä 12 oli harmiton ja tehtävä 13 oli nollatoleranssi huomioon ottaen riittävän hyvä. Tehtävässä 14 notkot olivat hiukan suttuisia, mutta arvaus oli kuitenkin

    Tehtävä 15 oli klassinen viipalointitehtävä, joka oli sikäli reilu, että ylimmän lipun sijainnin kukkulan juurella pystyi näkemään uralta edellisen rastin läheltä.
    Tehtävä 16 oli ehkä aika ok, ja tehtävä 17 tuli myös ymmärretyksi oikein, vaikka kartalta puuttuikin hallitsevan jyrkänteen yläpuolelta pikkujyrkänne ja kohteet eivät aivan meinanneet asettua paikoilleen, jolloin jäin miettimään myös nollaa vaihtoehdoksi.

    Tehtävän 18 ratkaisua helpotti se, että sitä pystyi käymään katsomassa mm. rakennuksen seinän vierestä, josta näki ylärinteeseen paremmin.
    Seuraavaksi oli aika todeta viistosti, että rasti 20 ei ole läheskään paikallaan, ja siirtyä arpomaan rastia 19.
    Kaikenkaikkiaan tehtävät 19-22 olivat mukavanoloisia, harmittomia käyränlukutehtäviä.

    Tehtävää 23 katselin kuusenoksien välistä pitkään ja hartaasti. Välillä erilaisia jyrkänteitä tuntui löytyvän enemmän tai vähemmän ja kulmankin näköisiä kohtia löytyi sieltä ja täältä. Oli selvää, ettei alempi lippu ollut oikea, mutta ylimmän lipun allekaan ei katselusuunnastani löytynyt oikeaa määrää jyrkänteitä,
    josta sitten tein päätelmän, että lippu ei ole oikeassa paikassa. Maastossa olisi tietysti voinut käydä jälkikäteen katsomassa, mistä oma virhe johtui, mutta en sitä tehnyt, koska keväisin on muutakin ohjelmaa. Rastin 22 tienoilla ollut jyrkänne oli ainakin kaareva, mistä seurasi, että oli hankalaa olla varma katselupisteen tarkasta sijainnista.

    Tehtävä 24 oli sitten sellainen, jonka kohdalla aloin miettiä, että miksi ihmeessä harrastan ajoittain tätä lajia, kun en ymmärrä sitä. Lippu on nähtävissä varsin kapeasta sektorista ja se nököttää jonkinlaisen kallionenän päällä. Tehtävän B-lippu on oikeastaan turha, koska sen sijainti on helposti laskettavissa, ja mysteeriksi jää, onko vastaus A vai Z.
    Oli varsin selvää, että A-lippu oli jonkin verran korkeammalla kuin B, eikä korkealla olevaa jyrkännettä oikeastaan voinut nähdä niin, että olisi pystynyt päättelemään, onko lippu paikallaan vai ei. Myöskään lipun A alla olevaa terävää nenämuotoa ei kartalla ollut. Päättelin näkemäni johdosta, että lippu olisi apukäyrän kaarteessa ja että oikea nenän kulma jäisi näkymättömiin niin, että 4 metrin toleranssi täyttyisi. En oikeastaan tiennyt enkä vieläkään tiedä, millä tehtävä olisi pitänyt ratkaista.

    Kun olin jälleen päässyt kitkerään mielentilaan, tehtävän 25 kohdalla mietin, olisiko tehtävä ollut asiallisempi, jos myös vasen lohkare olisi kuvattu kartalle jotenkin. Vasemman laidan jyrkänteiden perusteella tehtävä oli toki hyvin ratkaistavissa. Ensimmäisen päivän kruunasi sitten viipalointitehtävä 26, johon vastasin väärin (A). Oikean puolen ylin jyrkänne oli toki yleistämällä piirretty kahdesta osasesta kooten, mutta kaikki kohteessa tuntui karttaa katsoen selvältä, enkä oikeastaan koskaan ymmärtänyt, millaisella logiikalla vastaukseen B olisi voinut päätyä. Ehkäpä joku kilpailijoista avaa asiaa.

    Tehtävä 27 oli sinänsä selvä, kun lippu oli kiven päällä, mutta sen olisi voinut jättää kysymättäkin, sillä mietin jonkin aikaa, että onko vastaus silti oikein eli täyttyykö 4 metrin etäisyys vai ei, ja mitataanko etäisyyttä vain sivusuunnassa vai myös korkeussuunnassa tai vinottain.

    Tehtävä 28 oli perin harmiton viimeiseksi tehtäväksi. Aikarastit eivät herättäneet suuria tunteita, ensimmäisellä kesti hetken muistaa, että nollavaihtoehtoa ei ole ja kesti jonkin aikaa hahmottaa, mikä on keltaista ja mikä harmaata, ja jälkimmäinen aikarasti oli hienon vaativa, vaikka osan lipuista näkikin 180-senttisenä pressujen yli ihan hyvin.

    Kartta tuntui hetkittäin hiukan kolholta, mutta päivä oli kaunis ja suorittaminen enimmäkseen kuitenkin mukavaa. Tulipa osallistuttua. Tempon jätin suosiolla väliin, koska siinä vaadittaisiin vielä enemmän lajitaitoja ja treeniä.
  • nimimerkki

    Janne S

    30.6.2023 klo 15:21
    Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.
    Sm-kisakronikka 2023, sunnuntai

    Matkan käydessä lähemmäs ydin-Helsinkiä ajaminen kävi jännittävämmäksi, sillä kilpailukutsussa ei kerrottu missään, että järjestäjä oli varannut pysäköintipaikan osallistujia varten. Helsinkihän on vain julkisilla kulkuneuvoilla liikkuville ihmisille ja ohjeistukset tietysti sen mukaisia.

    Kun lähtö oli löydetty, piti aloittaa suorittaminen. Maasto oli valoisaa ja väljää mäntymetsää, ja ilma oli mukava. Tuntui kerrassaan hyvältä. Edellisen päivän kirkas valo ja päälle kaatuvat kalliot olivat jääneet taakse.

    Ensimmäinen rasti tuntui jokseenkin harmittomalta ja vasemmalta tulevien käyrätasojen perusteeella ratkaisun, ettei lippu ole ainakaan siellä missä pitäisi. Toinen rasti antoikin sitten jo enemmän osviittaa siitä, mitä tuleman piti. Kysytty nenä ei ollut oikean muotoinen, lippujen etäisyys kuviorajasta ja toisaalta linjat sähkölinjan eteläpuolen avokalliosta tuntuivat kaikki antavan eri tuloksen. Arvaus meni silti oikein.

    Tehtävät 3 ja 4 tuntuivat ihanan triviaaleilta, jälkikäteen ajatellen 4:sen zerottaminen ei olisi ollut mitenkään erityisen varma oikea ratkaisu.

    Olin jo ensimmäisten 4 rastin aikana hiukan hymähdellyt kartan laadulle ja hihitellyt tehtäville, mutta tehtävä 5 sai minut lopullisesti vakuuttumaan siitä, että kisa kannattaa ottaa enemmän huvin kuin urheilun (tai murheilun) kannalta. Ratamestari tarjosi kolmen rastin tehtävän kallion juuressa, jossa kartta ei pitänyt paikkaansa. Jos tehtävää yritti ratkaista korkeuskäyrillä, oli varsin selvää, että rastin olisi pitänyt olla mäntyä kasvavassa pienessä taskussa lipun yläpuolella. Tehtävä olisi pitänyt ilmeisesti vastata värien perusteella, vaikkei avokalliokuvauskaan kovin täydellinen ollut. Sinänsä toki lohdullista, että olin Z-vastaukseni kanssa varsin arvovaltaisessa seurassa, vaikka siitä ei pisteitä saakaan. Lanseerasinkin keskusteluun uuden käsitteen siitä, että tarkkuussuunnistuksessa se kilpailija, joka ei saa vastauksestaan pistettä, ei vastaa väärin, vaan hän on vain eri mieltä ratamestarin kanssa.

    Tehtävät 6 ja 7 olivat varsin harmittomia, kun oli sopeutunut siihen, että mitään kovin tarkkaa ei ehkä yritetäkään kysyä. Tehtävä 8:lla hymyilytti se, että kysyttävä jyrkänne oli kaareva eikä suora, mikä ehkä sai osan vastaajista arvaamaan B. Tehtävät 9-11 jatkoivat samaa varsin selväpiirteistä linjaa, 11 kohdalla toki tarkistelin vielä varmuudeksi eräitä linjoja, kun avokallio ei tainnut olla ihan saman kokoinen kartalla ja maastossa.

    Myös tehtävä 12 tuntui harmittoman triviaalilta: kysyttävän lipun piti olla rinteen puolessavälissä ja tien ja rannan puolessavälissä. Minulle ei oikeastaan ole täysin selvää, että mikä paikassa oli väärin, mutta ehkäpä tuuli oli vienyt kartan teon jälkeen vettä pois rannasta niin, että rastilippujen alle oli avautunut kaunis alava hiekkaranta. Olen varsin vakuuttunut kuitenkin siitä, etteivät liput olleet ratkaisukartassa esitetyissä paikoissa, vaan että ylempi lippu oli selvästi lähempänä. Joku tehtävän oikein ratkaissut voisi kertoa, miten ratkaisuunsa tuli. Liborin mukaan oikea paikka olisi ollut lippujen puolessavälissä.

    Tehtävä 13 oli perin sympaattinen. Avokallion reunat olivat luettavissa, vaikka viereinen jyrkänne sojottikin eri kulmassa. Tehtävä 14 oli tyypillinen tarkkuussuunnistustehtävä, jossa avokallion reunan lukeminen ja vastakkaisen pyörätien linjat osoittivat eri ratkaisua, ja synkänvihreän pensaankin sijainti vaati arvailua. Tämän jälkeen homma alkoi jo hiukan kyllästyä, ja oli aika vaihtaa hölkkäämiseen, jotta pääsee nopeammin töihin.

    Tehtävä 15 oli sinänsä hyvä tehtävä pensaan oikeasta reunasta, joka toki varmistui helposti etenemällä uraa kärsivällisesti eteenpäin - siis hyvä tehtävä aloittelijan kouluttamiseen. Tehtävä 16 oli aika triviaali eikä sitä ollut juuri kukaan väärin saanutkaan. Ehkä tuolta seudulta olisi löytynyt jotakin mielenkiintoisempaakin kysyttävää. Tehtävä 17 olisi myös ollut koulutusmielessä hyvä esimerkki tehtävästä joka vaatii yksinkertaisesti katsomista kahdesta suunnasta, samoin tehtävä 18. Kartalta kadonneet pensaikot alkoivat huvittaa yhä enemmän. Tehtävää 19 tuijotin jopa jonkin aikaa miettiessäni, että voidaanko jotain näin itsestäänselvää oikeasti edes kysyä.

    Tehtävän 20 kohdalla totesin, että käyrät ja liput eivät olleet samasta todellisuudesta, ja vastasin jotain, joka intuitiivisesti näytti oikealta ympärillä olevasta todellisuudesta välittämättä. Tehtävä 21 oli jälleen hilpeä välipala.

    Tehtävä 22 oli oikeastaan kisan ainoa vakavasti otettava tehtävä, johon suhtautumista toki aiemmat 21 tehtävää alkoivat heikentää. Tehtävää pystyi arpomaan hyvän aikaa useista eri suunnista, ja ratkaisun kannalta oli olennaista selvittää, että karttaan pienellä vihreällä ympyrällä piirretyn (ja varsin suuren) männyn henkilöllisyys. Avokalliolla oli sinänsä aika paljonkin kasvillisuutta, joten sen arpominen, mikä on valkoista, mikä keltaista ja mikä harmaata ja missä tasossa korkeuskäyrät luikertelevat, olisikin ollut muuten kartan kanssa aika toivotonta. Tehtävän 23 olemassaolon syytä en ole vielä ymmärtänyt.

    Tehtävässä 24 rastilipun kanssa samalla korkeudella oleva kukkula jatkui rastilipusta itään ihan reilusti, joten oli helppo olettaa, että tehtävässä yritettäisiin kysyä kukkulan väärää päätä. Ilmakuvaa ja Helsingin kantakarttaa katsoen on aika helppo jälkikäteen todeta, että kartan kuvaus on varsin epäonnistunut eli korkeuskäyrät kuvaavat vain jonkin absoluuttisen korkeuden täyttymistä ja sitäkin hiukan miten sattuu. Kun kartan laatu ja tehtävänasettelut olivat tähän mennessä jo olleet mitä sattuu, minulle ei tullut mieleenikään lähteä mittaamaan, ovatko kukkulalta näyttävät asiat oikeasti kukkuloita. Erimielisyys ratamestarin kanssa jatkui tehtävään 25, jonka vastasin tyynen rauhallisesti lipuksi tietäen, että etäisyys seinästä on väärä, mutta laitoin sen kaiken muun ylimalkaisuuden piikkiin.

    Tehtävä 26 oli jälleen perin harmiton ja tehtävä 27 oli sitten ehkä kisan toiseksi vaikein. Sinänsä kohde näytti jyrkänteeltä ja oli oikeassa mäessä, jossa ei ollut muita jyrkänteitä, mutta silti sitä katsoessa jäi jotenkin epävarma olo.
    Muuan lähteen mukaan mäki olisi ollut kartalla 16mm polusta ja lippu olisi ollut maastossa noin 46 m etäisyydellä, mikä tietysti voisi selittää epävarmaa oloa. Helsingin kantakartalta ja rinnevarjostuksesta taas nähdään, että jokin jyrkännemäinen muoto on hiukan yli sijansa verran lähempänä uraa ja hiukan eri kulmassa, ja että kartoittajan tarkoittamassa paikassa ei todennäköisesti jyrkännettä ole. Päädyin kuitenkin lopulta siihen, että ratamestari tarkoittaa, että lippu on oikeassa jyrkänteessä. Tämän jälkeen jäin kuitenkin jumiin omasta mielestäni suttuiseen liputukseen, jossa lippu ei näyttänyt olevan jyrkänteen kulmassa. Kävin katsomassa tilannetta maalista käsin ja sain sieltä sihdin, jonka mukaan lippu olisi jyrkänteen pitkän sivun puolivälissä ehkä kriittiset 4 metriä kulmasta. Tästä ikionnellisena ja ylpeänä päätin zerottaa tehtävän. No, ei olisi kannattanut. Tai no toisaalta, onnen kokemuksetkin ovat tärkeitä.

    Lopuksi kävin aikarastilla vastaamassa mitä sattuu ja lähdin takaisin töihin. Oli kuitenkin mukavaa, että pääsi kerrankin nopeasti pois, suoritusaikaani en enää muista, mutta meniköhän sitä nyt sitten vaikka 45 minuuttia. Ehkä tästä oli minulle hyötyä sprinttitreeninä.

    No, mitähän tähän nyt sitten kommentoisi yleisesti. Eivät minunkaan tekeleeni aina ole täydellisiä, mutta en ihan täysin ymmärrä sitä, että millaista kunnianhimoa SM- ja WRE-kilpailua järjestävältä seuralta odotetaan kartan ja radan suhteen tässä lajissa tänä aikana, jolloin kukaan ei halua moitteiden pelossa ja kavereitten puutteessa järjestää juuri mitään.

    Edelleen voisi pohtia, että kun kyseessä on osanottomaksutuotoltaan yli 10000 euron tapahtuma, että mikä summa tästä ylipäätään olisi hyvä varata karttojen tekemiseen, olisiko mikään vai juostaisiinko saman tien puhelinluettelon kartalla.

    Olisi myös erityisen mielenkiintoista kuulla, millaisia muutoksia ratavalvoja ja TA olivat tehneet ratoihin tai miten heidän panoksensa sunnuntain tai mikä ettei lauantainkin tapahtumassa näkyi, eli miten radat ylipäätään valvottiin ja millaista tukea molemmat valvojat ratamestareille antoivat. Millaiset seikat lopulta muovasivat kilpailuista sellaisen kuin ne olivat, ja mitä haluaisitte kertoa opiksi ja hyödyksi tuleville Sm-järjestäjille tai ylipäätäänn kisajärjestäjille.

    Ja sitten lopuksi: tarkkuussuunnistuksia oppii parhaiten järjestämään järjestämällä niitä. Ei ole tarkoitus, että kaikki vastaavat kaikkiin tehtäviin oikein, eikä niin, että kaikki tapahtumat ovat samanlaisia. On loppujen lopuksi minun oma ongelmani, että ajattelen ajoittain liian vaikeasti. En toisaalta arvosta sitäkään, että kannustavassa hengessä kehutaan jotain sellaista hyväksi, mikä ei sellaista ole. Henkilökohtainen vakaumukseni on ennemminkin sellainen, että tarkkuussuunnistuksen peruskonsepti on kilpailutasolle vietynä hiukan absurdi erityisesti silloin, kun aikaa ei oteta, ja sitä asiaa voidaan sitten miettiä joskus ihan toiste isommalla porukalla.
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Stadi TrailO 2023 (SM+WRE)