Keskustelu

Seppo Butt - In memoriam

• ---

  nimimerkki

  Kyllis

  28.1.2021 klo 10:52
  Keskilaakso-lehti 24.1.2021
  https://www.keskilaakso.fi/2021/01/24/in-memoriam-seppo-butt-1936-2021/
  
  ***In memoriam: Seppo Bütt 1936–2021
  24.1.2021 13:56 Reijo Pajuoja
  
  Seppo oli lähtöisin Juurikorvesta. Hän pääsi ylioppilaaksi Kotkan lyseosta ja lähti Helsingin yliopistoon opiskelemaan matemaattisia aineita pääaineena fysiikka. Valmistuttuaan hän tuli Myllykosken yhteiskouluun fysiikan opettajaksi 1959. ”Tarkkailen tässä vuoden, miten sujuu”, hän sanoi. Tarkkailua kesti eläkeikään saakka.
  
  Seppo oli alastaan innostunut opettaja. Hänellä oli aina valmiina usealle vuodelle ulottuva hankinta- ja kehityssuunnitelma. Seppo sai myös oppilaat kiinnostumaan fysiikasta. Myllykoskelaisista opiskelijoista poikkeuksellisen moni on jatkanut opintoja teknisillä aloilla. Tähän on osaltaan vaikuttanut innostunut ja innostava opettaja.
  
  Sepon lempiharrastus oli suunnistus. Ensimmäinen kilpailu vei kolme tuntia, mutta siitä se alkoi. Hän oli voittamassa ensimmäistä Suomen ja Ruotsin nuorten maaottelua 1956. SM-kultaa hän voitti 1954 ja hopeaa 1956. SM-viestin hän voitti 1986 yhdessä Erkki Katteluksen ja Asko Nikin kanssa. Piirin mestaruuksia ja Jukolan viestin osallistumisia oli kymmenittäin. Sotilasurheilu oli Sepon sydäntä lähellä. Reserviupseeriliiton maastokilpailuissa hän oli Suomen mestari ja pohjoismaisissa mestaruuskisoissa tuli joukkuemestaruus kolme kertaa. Sotilasarvoltaan hän oli yliluutnantti.
  
  Seppo oli erityisen tarkka karttamies. Muistan aina, kun hän yhden kilpailun jälkeen selvitti kartan tekijälle, että kuoppa ei ole kuopan merkin kärjessä, vaan merkin painopisteessä. Autosuunnistuksissa hän oli Antero Piipposen kartanlukija ja he olivat aikanaan maamme huippuja. Yhtä tarkasti kuin karttansa Seppo säilytti huolellisesti hoidetut postimerkkikokoelmansa.
  
  Seppo oli aktiivinen järjestömies. Hän oli perustamassa Sippurastia ja mukana seuran hallituksessa. Seppo hoiti vuosikymmenet seuran ilmoittautumiset ja piti tarkkaa tilastoa suunnistajien menestymisestä. Seppo toimi myös Suunnistusliiton liittohallituksessa. Hän teki aloitteen Oravapolku-kisoista ja osallistui aktiivisesti Nuorten Jukolan perustamiseen. Seppo toi iltarasti-idean ja tarkkuussuunnistuksen paikkakunnalle ja hänen aloitteestaan järjestettiin ensimmäiset Keskilaakso-rastit 26.4.1978. Tunnustukseksi ansiokkaasta toiminnasta Seppo kutsuttiin Jukolan Viestistä vastaavan Kaukametsäläiset -yhteisön jäseneksi.
  
  Suunnistusuran loppupuolella Seposta tuli sanomalehtimies ja valokuvaaja. Hänen Sippurastista pitämänsä leikekirjat ovat vertaansa vailla. Seppo ei rajoittunut vain suunnistukseen, vaan kirjoitti selostuksia myös ammunnasta ja teki Myllykosken Ampujien historiikkia Mikko Mattilan kanssa.
  
  Puolisonsa Ulla-Maijan Seppo tapasi opiskelijatansseissa Hämiksellä ja häitä vietettiin 1961. Perhe ja lastenlapset olivat Sepolle tärkeitä. Yhteisillä suunnistusmatkoilla hän muisti kehua Ulla-Maijan sämpylöitä, joita hänellä aina oli eväänä. Tyttäret Katriina ja Kristiina oppivat tietysti jo nuorena suunnistamaan ja myös Ulla-Maija oli mukana seuratoiminnassa. Ulla-Maijan sairastuttua vakavasti hän ja Seppo toimivat aktiivisesti Parkinson-kerhossa. Ulla-Maijan viimeisinä vuosina Seppo oli omaishoitajana ja hoiti tehtävän tapansa mukaan tunnontarkasti.
  
  Seppoa jäivät kaipaamaan tyttäret perheineen ja suuri suunnistajien joukko, joka osaa arvostaa lajimme ykkösluokan harrastajaa ja tuntijaa.
  
  Reijo Pajuoja
  työ- ja suunnistustoveri
  
  
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  PekkaS

  28.1.2021 klo 14:49
  Murheellinen uutinen. Osanottoni omaisille.
  
  Tuon uutisen luettuani katse hakeutui kuin itsestään kauneimpaan pokaaliin, mitä olen milloinkaan kilpailuista voittanut. Pokaali on kaikkien aikojen ensimmäisistä tarkkuussuunnistuksen SM-kisoista, jotka järjesti Myllykoskella Sippurasti vuonna 2007.
  Seppo oli hankkinut tuon kauniin pokaalin palkinnoksi SM-kisan parhaalle paralympiasarjalaiselle. Sijoituin kisassa neljänneksi ja voitin tuon pokaalin. Siitä asti pokaali on ollut työhuoneeni hyllyssä.
  
  Tutustuin Seppoon vasta reilut viisitoista vuotta sitten tarkkuussuunnistuksen kautta. Pidin aina häntä todellisena herrasmiehenä, jonka kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia.
  
  Nyt Sepon hankkimaa pokaalia ihaillessani ajattelin, että haluaisin muidenkin saavan nauttia siitä. Niinpä päätin lahjoittaa pokaalin ensi kesän SM -kilpailuissa jaettavaksi SM -kilpailujen perinteisen kilpailun kiertopalkinnoksi, Sepon alkuperäisen idean mukaan, kilpailussa parhaiten sijoittuneelle paralympiakelpoiselle (mikä sitten onkaan sarjan virallinen nimi) kilpailijalle. Palkinnon nimi olkoon Seppo Bütin muistopalkinto.

• ---

  nimimerkki

  Kari Satri

  28.1.2021 klo 18:56
  Seppo voitti alle 18-vuotiaiden SM-kultaa 1954. Suunnistaja-lehti esitteli kaikki mestarit. Sepon harrastuksina mainittiin suunnistuksen lisäksi 10-ottelu, 1500 metriä ja shakki. Kova poika jo abiturienttina!

• ---

  nimimerkki

  jari

  30.1.2021 klo 10:59
  osanottoni omaisille.
  Sepolla oli lämmin sydän. Symppis.

• ---

  nimimerkki

  Kari M

  4.2.2021 klo 13:04
  Tutustuin Seppoon jo Kymenlaaksossa ollessani (1966-76), mutta tuttavuus muuttui myöhemmin ystävyydeksi Kaukametsäläisten piirissä ja syveni vielä viimeksi tarkkuussuunnistuksen kisamatkoilla. Valitettavasti yhteydenpito väheni aivan viime vuosina. Muistan Sepon idearikkaana suunnistusvaikuttajana ja asioihin paneutuvana kansalaisena. Vaimonsa sairauden myötä hänestä tul mmi Parkinson-taudin asiantuntija, joka pystyi neuvomaan tässä asiassa terveyskeskuksen nuoria lääkäreitäkin. Muistelen Seppoa lämmöllä ja otan osaa tyttärien ja muiden sukulaisten suruun.

• ---

  nimimerkki

  Pepi

  10.2.2021 klo 20:56
  Tutustuin Seppoon jo 70-luvulla, kun kävimme samoissa reserviläiskilpailuissa. Olimme pitkään vain "naamatuttuja", enkä pannut merkille hänen nimeään, kun hän oli vanhempi ja jo eri sarjassa. Hänen sukunimensä jäi mieleen hauskasta tapauksesta.
  
  Oli kai jo vuosi 1978, koska asuin yksin isäni muutettua lopullisesti sairaalaan. Sain puhelinsoiton suunnistuskaverilta, joka puhelimessa kuulosti hyvinkin tutulta. Kysyi kahdelle yösijaa, kun olivat kilpailureissulla ja huomasivat osoitteeni olevan lähistöllä (ja sehän taisi siihen aikaan löytyä Suunnistajan sivuilta tai ainakin puhelinluettelosta).
  
  Sopihan tuo. Talooni ilmaantui kaksi hyvin tutun näköistä miestä, joista tiesin etunimet. Saunan jälkeen katselimme vanhoja karttoja ja kavereita kiinnostivat erityisesti vuoden 1976 reserviläisten PM-maastokilpailun kartat Norjan Vossista. Olin ollut maajoukkueessa, mutta he eivät.
  
  Seppo osoitti yhtä karttamerkkiä ja kysäisi, mikä se on. Vilkaisin nopeasti kartan reunan selityksiä ja tokaisin: "joku pytt se näkyy olevan". Norjan pytt = lammikko, vesikuoppa. "No niinpä tietysti", kuittasi Seppo ja nauroi. Syykin selvisi minulle kohta.
  
  Tapasimme uudelleen oikeastaan vasta ryhdyttyäni tarkkuussuunnistamaan. Keskustelimme toisinaan hänen lisääntyvistä näkemisongelmistaan ja yritimme keksiä jotakin apua niihin. Viimeisen kerran tavatessamme hän muisti ja otti puheeksi tuon karttamerkkitapauksen.
  
  Hyvällä muistan.
  
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »