Keskustelu

Tarkkuussuunnistuksen lajimääritelmät

• ---

  nimimerkki

  Lauri

  17.10.2019 klo 00:20
  Tarkkuussuunnistus on monessa mielessä kehittynyt kansainvälisesti viime vuosina ja se on erinomainen asia. Lajilta puuttuu kuitenkin yksi tärkeä asia ja se on lajikohtaiset määritelmät. Muissa suunnistuslajeissa (suunnistus, hiihtosuunnistus ja pyöräsuunnistus) on säännöissä tarkasti määritelty minkälainen on sprintti, keskimatka, pitkä matka ja viesti. Tarkkussuunnistuksessa näitä määritelmiä ei ole laadittu tempolle, normaalikilpailulle ja viestille.
  
  Vaikuttaako määritelmien puuttuminen mitenkään? Mielestäni vaikuttaa. Ilman virallisia määritelmiä jokainen ratamestari ja kisajärjestäjä määrittelee lajin eri tavalla. Suurimmat määritelmäerot syntyvät nollatoleransseissa ja jos niitä ei ilmoiteta kilpailuohjeissa, niin yleensä syntyy ongelmia. Yleensä ratamestarit, jotka eivät käytä nollatoleransseja, tekevät sellaisia kisoja, joissa täyden rivin saa oikein vain veikkaamalla. Näin kävi Ruotsissa maaottelussa ja SM-kisoissa syksyn aikana. Toinen iso puute on se, että tempolla ei ole määritelmää. Tempo luotiin kymmenkunta vuotta sitten nopeaa kartanlukua varten, mutta kisojen kärkikymmenikön vastausajat eivät ole merkittävästi nopeutuneet. Päinvastoin ne ovat jopa hidastuneet ajan saatossa, vaikka harjoitteluun on panostettu entistä enemmän. Olin pettynyt, että Ruotsissa, jossa on tempossa perinteisesti suosittu nopeaa kartanlukua, SM-kisojen radat perustuivat nyt enimmäkseen muuhun kuin nopeaan kartanlukuun. Kisassa oli 3-4 rastinmääritenollaa ja lisäksi muutama todella tiukka parin metrin nolla, joita ei edes saman viikonlopun normaalikilpailuissa nähty!
  
  Tämä kirvoitti miettimään tarkkuussuunnistuksen lajimääritelmiä, koska se on mielestäni tärkeää niin kilpailijoiden, kuin ratamestareiden kannalta. Keräsin alle suunnistuksen lajimääritelmät ja kirjoitin vastaavat ehdotukset tarkkuussuunnistuksen tempolle, normaalikilpailulle ja muutamalla lauseella myös viestille.
  
  SPRINTTISUUNNISTUKSEN MÄÄRITELMÄ
  -Teknisesti helppo
  -Vaikeita reitinvalintoja, vaatii korkeaa keskittymistä
  -Todella nopea vauhti
  -Maasto: helpot puistot, kadut, voi olla hieman nopeita metsämaastoja, katsojat saavat olla matkan varrella
  -Mittakaava 1:4000 tai 1:5000 (1:3000 vanhemmille ikäluokille)
  -Lähtöväli 1min
  -Ajanottotarkkuus 1 sekunti
  -Voittoaika 12-15minuuttia
  -Yhteenveto: sprintti on nopea, ihmisille näkyvä, helposti ymmärrettävissä oleva formaatti, jossa suunnistus tapahtuu yleisillä paikoilla.
  
  PITKÄN MATKAN MÄÄRITELMÄ (Suunnistus)
  -Sekoitus erilaisia teknisiä vaikeusasteita
  -Merkittäviä reitinvalintoja sisältäen suurpiirteisiä reitinvalintoja
  -Fyysisesti haastava, vaatien kestävyyttä ja rytminvaihtokykyä
  -Fyysisesti vaativa maasto mahdollistaen hyviä reitinvalintamahdollisuuksia
  -Mittakaava 1:15000
  -Lähtöväli 1min
  -Ajanottotarkkuus 1 sekunti
  -Voittoaika 90-100min (miehet) ja 70-80min (naiset)
  pitkän matkan suunnistus testaa kaikkia suunnistuksen tekniikoita, nopeutta ja kestävyyttä
  
  MITÄ VOISI OLLA TEMPON MÄÄRITELMÄ?
  -Teknisesti helppoa, (helpot nollarastit -> toleranssi yli 6-8m!)
  -Rastimääritteitä ei tarvita, kuten ei muissakaan suunnistuksen sprinttilajeissa.
  -Muutama tehtävä kisassa voi olla hieman vaikeampi (vastausaika yli 8 sekuntia per tehtävä)
  -Nopea kartan hahmotus mahdollista, joten erityisten kikkojen teko ei sallittua
  -Maaston muodot helposti kartalta luettavissa ja liput aseteltu mieluiten selkeisiin karttakohteisiin.
  -Katsojat saavat olla vähintään finaaliasemalla katsojina
  -Kartta 1:4000, ISSOM-symbolit pakolliset
  -Lähtöväli (tarkkuussuunnistuksessa ei väliä)
  -Ajanottotarkkuus 1 sekunti (kahden kellon keskiarvo)
  -Sakko 30 sekuntia. Voisiko tulevaisuudessa olla jopa 20 sekuntia?
  -Voittoaika 150-250 sekuntia tai 4-6 sekuntia per tehtävä voittajalla.
  -Virhemäärä: ensimmäiset 3-5 kilpailijaa ilman virheitä, nopein voittaa.
  -Yhteenveto: Tempo on vauhdikas, yleisön edessä tapahtuva ja helposti ymmärrettävä tarkkuussuunnistuksen muoto. Vertaa ampumahiihtoon.
  -Tempon profiili: tempo on kovavauhtista kartanlukua. Tarkottaen 2-6 sekunnin vastausaikoja per tehtävä. Se testaa urheilijan kykyä lukea ja kääntää maastokuva karttakuvaksi ja toisin päin. Tempokilpailu on suunniteltava niin, että nopean kartanluvun elementti säilyy läpi kilpailun. Rata voi sisältää muutaman hitaamman kartanlukutehtävän, mutta yli 8 sekunninvastausaikaa per tehtävä on vältettävä. Nollatoleranssin tai rastimääritteiden miettiminen tehtävillä ei pitäisi olla haaste vaan nopea vastausaika ja oikean lipun valitseminen. Rata pitää olla tehty sellaiseksi, että se vaatii urheilijoilta täyden keskittymisen läpi kilpailun. Rastimääritteet korkeintaan täsmentävänä. Ilman niitäkin tulee saada pärjätä.
  
  MITÄ VOISI OLLA NORMAALIKILPAILUN MÄÄRITELMÄ?
  -Sekoitus erilaisia tehtäviä, jotka vaativat erilaisia ratkaisutekniikoita
  -Helppoja, keskivaikeita ja vaativia tehtäviä.
  -Nollatoleranssi kartan tarkkuuteen nähden sopiva, kuitenkin vähintään 4 metriä.
  -Maasto haastava ja monipuolinen.
  -Tehtävät tulee olla kaikille tasapuolisia ja ratkaistavissa pyörätuolissa. Kilpailijoiden fyysisestä kunnosta tai pituudesta ei saa olla merkittävää etua.
  -Henkisesti vaativa kilpailu
  -Kartan mittakaava 1:4000 (ISSOM-symbolit pakolliset arvokisoissa)
  -Ajanottotarkkuus 1 sekunti (kahden kellon keskiarvo)
  -Kilpailunkesto 90-120 minuuttia. 25-35 rastia.
  -2 aikarastiasemaa, joissa 3-5 tehtävää per asema. Ei nollarasteja aikarasteilla
  -Kolmen parhaan pistemäärä täydet pisteet ja aikarasti ratkaisee eron.
  -Normaalikilpailu testaa kaikkia tarkkuussuunnistuksen tekniikoita ja aikarasteilla nopeutta, sekä koko kisan ajan henkistä kestävyyttä.
  
  VIESTIN MÄÄRITELMÄ?
  -Sekoitus tempon ja normaalikilpailun määritelmiä. Tempon ja normaalikilpailun suoritusten painoarvo 50-50%...
  
  Toivoisin etenkin tempon osalta vilkasta keskustelua, että millaiseksi laji halutaan tulevaisuudessa. Jos et uskalla kirjoittaa omalla nimellä, niin kerro näkemyksesi poikkeuksellisesti vaikka nimimerkillä.
  
  Näettekö, että tempon pitäisi olla määritelmältään samankaltainen kuin muut suunnistuslajien sprintit? Jos taas kannatat esimerkiksi rastimääritenollia ja muutenkin tiukkoja nollia, niin millä perustein? Miten tiukat nollarastit edistävät tempon kehitystä ja mielenkiintoa esimerkiksi suunnistajien keskuudessa, joille olisi hyötyä nopean hahmotuksen harjoitteleminen tempon avulla? Vertauksena: hiihtosuunnistuksen ja pyöräsuunnistuksen sprinteissä ei ole rastimääritteitä. Sprinttisuunnistuksessa on, mutta niiden merkitys on nykyään enää häviävän pieni. Näissä lajeissa merkitsevin asia on nopea kartanluku, joka on suunnistuslajien ydin.
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  Pinja

  17.10.2019 klo 17:20
  Hyvä avaus!
  
  Tempon luonteeseen tosiaan sisältyy keskeisenä nopeus, ja sikäli tuollainen kartasta luettava 6-8m toleranssi on ihan kannatetava. Tosin jos nopeus ilman määritteen lukua on itseisarvo, pitäisikö määritellä, ettei toinenkaan lippu saisi olla tätä lähempänä? En olisi ehkä ihan niin tiukka. Monen lähellä olevan lipun tehtävässä kilpailija näkee, että nyt on oltava erityisen tarkkana, tiukojen nollien olessa sallittuja varmistella pitää joka tehtävässä.
  
  Tempon osalta nopeus on tärkeää, mutta erityisen tärkeää on mielestäni se, että kilpailija tietää etukäteen, millä tekniikalla ja taktiikalla kyseisessä kisassa pärjää. Tällainen kaikkia kisoja koskeva lajimääritelmä on siihen yksi mahdollisuus ja osaltaan ohjaisi kaikkea harjoittelua tiettyyn, vakioituun suuntaan. Mutta sen sijaan tai vähintäänkin ennen sitä pidän välttämättömänä, että tempossa kisakohtaisesti annetaan harhaanjohtamaton nollatoleranssi: jos toleranssissa mahdollistetaan piste- ja viivakohteiden sisäiset ilmansuunta- eli määritenollat, niiden tarkastamisesta pitää myös palkita, eli sellaisia tehtäviä pitää olla: muutoin toleranssiin pitää kirjoittaa vain metrimäärä.
  

• ---

  nimimerkki

  Lauri M

  17.10.2019 klo 20:17
  Kiitos Lauri keskustelunavauksesta, pohdin kesällä aihetta sivuavia teemoja!
  
  Näen tempon lajimääritelmän luomisen tarpeelliseksi. Kuten Pinja edellä, koen reiluksi että lajissa menestymään pyrkivät voivat harjoitella tietäen millaista suoritusta kilpailussa edellytetään. Enää on saavutettava konsensus määritelmästä - Suomen sisäisesti ja kansainvälisesti.
  
  a) Nollarastin määritelmästä: Kannatan nollarastin määritelmää, mutta en ole vielä löytänyt toimivaa. Paloittain määritelty toleranssifunktio (eri metrimäärät erityyppisille rastikohteille) antaa ratamestarille suurimman vapauden ratojen suunnitteluun mutta on suurelle osalle kilpailijoista sekava eikä erityisesti houkuta uusia harrastajia lajiin. Erilaisia nollarastin määritelmiä ratamestarina kokeilleena koen metrimääräisen määritelmän toimivimpana, mutta näen tässäkin ongelmia. Metrimääräinen määritelmä sulkee paljon hyviä tehtäviä pois (väljä metrimääräinen määritelmä hankaloittaa pistemäisten kohteiden ratasuunnittelua, tiukka vastaavasti hankaloittaa alue- ja käyräkohteiden käyttöä). Kehitysehdotuksia? Pinjan kommentti nollarastin määritelmästä ja harhaanjohtamisesta on erinomainen huomio jonka olen tiedostanut ja pyrkinyt omissa kilpailuissa noudattamaan (kertaalleen taisi kylläkin jäädä kilpailuohjeisiin vanha määritelmä).
  
  b) TempO:n olemus: Näen tempo:n kartanluvun nopeuskilpailuna mutta en ilmeisesti yhtä nopeana kuin kaima(?). Vastausajan lyhentyessä ei-kartanluvullisten suoritusrutiinien (lipun nimeäminen, kartan kääntäminen) suhteellinen osuus suoritusajasta kasvaa enkä näe tämän lisäävän lajin viehätystä. Mielestäni parhaiden urheilijoiden pitää voida vastata yksittäiseen tehtävään varmasti oikein ajassa sakko/2 (nykyisillä säännöillä ajassa 15s) sillä muutoin kolikonheitto on usein kannattavampi tapa. Mielestäni tempossa pitää osata rytmittää oma suoritusnopeus, jolloin kärkiurheilijoiden vastausajat voivat olla esimerkiksi nopeilla asemilla 10-15s ja hitailla 30-35s.
  
  c) Rastimääritteistä: Rastimääritteen poisto vaatii yksinkertaisia rastikohteita, selkeää (väljää) liputusta ja kartalta kohteiden suhteiden erinomaista tarkkuutta. Metrimääräinen nollarastin määritelmä tekisi rastimääritteistä merkityksettömiä huipputempoilijoille, mutta meille muille ne olisivat edelleen hyvä näkemisen apu.

• ---

  nimimerkki

  Juha

  18.10.2019 klo 14:18
  Lajimääritelmistä kannattaa ainakin keskustella. Yhtenevien määritelmien aikaansaamisen suhteen olen kyllä pessimistinen. Varsinkin kansainvälisten sellaisten syntyminen lienee utopiaa, kun kotimaassakin meillä taitaa olla mielipiteitä vähintään yhtä monta kuin lajin aktiiviharrastajia.
  
  Sprinttiin tulossa (vai joku tuli) mittakaava 1:3000 ja 1:5000 jää (jäi) pois. Onko 1:3000 liian iso tasuun?
  
  Määritelmien puuttuminen ilman muuta vaikuttaa, mutta en ole ihan varma onko se hyvä vai huono asia. Määritelmät helposti rajoittavat liikaa ja pahimmillaan tappavat kehityksen. Toki osa noista Laurin esiin kaivamista juoksusuunnistuksen määritelmistä ovat lähinnä toteamuksia lajin luonteesta ja loput löytyvät sääntökirjasta.
  
  Oma näkemykseni nollatoleranssin puuttumisesta on hieman erilainen kuin Laurin. Jos toleranssia ei kerrota ongelma on jo olemassa. Ratamestari ole pystynyt sitä yksiselitteisesti ylös kirjaamaan. Kilpailija toki sen huomaa vasta radalla tai viimeistään ratkaisukartan saatuaan. Nollatoleranssi on hyvä olla olemassa, mutta mielestäni erityisesti ratamestaria varten eikä niinkään kilpailijaa.
  Mielestäni pitää olla mahdollista käyttää ns. määritenollia ja 6-8 m etäisyys on tempossa aivan liian pitkä. 3-4 m lienee lähempänä sopivaa, koska ei ole mitään järkeä jos nollaa kysyttäessä yksikään lippu ei ole siellä päinkään. Määritteen lukeminen on ainakin itselleni yksi oleellinen osa suoritusta. Liput nähdessä huomioin minkä kohdalla pitää katsoa määritteestä puoli ja samalla painan mieleeni sen millä puolella ko. liput ovat. Määritteiden pois jättäminen ei vaikuta omaan suoritusaikaani 30 tehtävän kisassa kuin korkeintaan pari sekuntia. Tämä siis silloin kun olen keskittynyt kisaan ja rutiinit hallinnassa.
  
  Vastausnopeuksien laskemiseen on ihan luonnollinen syy. 10 vuotta sitten Laurit ja Antti nuorina poikina olivat nopeita, mutta vuosien varrella vauhti teilläkin hidastuu. Samat naamat kun kisoissa kiertää ja joka vuosi keski-ikä nousee noin vuoden verran. Veteraanisarjoihin siirryttäessä ei ole toiveita, että vauhti enää kovallakaan treenillä huomattavasti paranee. Yli 50 v ikäisten on turha tempossa (tutisevin käsin ja suurennuslasin avulla) edes haaveilla pärjäävänsä. Vakavasti ottaen itse pidän siitä, että kisassa on vaativuudeltaan ja vauhdiltaan erilaisia asemia. Vaativakin voi olla vauhdikas tai toisinpäin. Aikoja en (ainakaan rajoina) kirjaisi määritelmään.
  
  Määritelmään kirjoitettuna 3-5 kilpailijaa ilman virheitä on aika vaarallista. Tuota kun ratamestari lähtee tavoittelemaan, niin poistutaan aivan varmasti metsästä ja kisataan vain puistoissa. Ja kun tulee sitten aavistuksen liian helppo rata, niin 15 saa puhtaan rivin ja Antti voittaa (8 sekuntia/asema keskiarvolla).
  
  TempO on mielestäni kaikkein lähinnä juoksusuunnistuksen maastomatkoja. Hahmota edessä vaihtuvat maisemat kartaksi ja pikaisilla vilkaisuilla karttaan varmistat hahmottamasi oikeellisuuden. Yli sekunnin kartan katsominen vaati joko pysähtymisen tai olet nenälläsi. Sprinttisuunnistus on aivan jotain muuta, ehkä jopa täysin päinvastaista kuin tempo. Siinä koko suoritus perustuu tulevan ennakointiin. Kartasta luetun hahmottamiseen maisemaksi joka hetken kuluttua kulman takaa paljastuu.
  

• ---

  nimimerkki

  Lauri

  18.10.2019 klo 15:40
  Lisää vaan vettä myllyyn ja kiukaalle. Hyviä pointteja kaimalta, Pinjalta ja Juhalta. Juha, kysäiseppä perheen nuorisolta mielipidettä..
  
  

• ---

  nimimerkki

  Lauri M

  18.10.2019 klo 21:53
  Juha: Aukikirjoitit juuri näkemykseni nollarastin määritelmästä: ei kilpailijaa vaan ratamestaria varten. Ja ratamestarina suurimman vapauden työskennellä tarjoaisi erilainen nollarastin määritelmä erilaisilla rastikohteilla ts nollarastit tulisivat määritellyiksi joukoittain toleranssifunktiolla.
  
  Vuosien 2015-2019 tempo-kilpailuissa olen kokeillut muistaakseni kolmea erilaista määritelmää: i) Nollarastilla etäisyys lähimpään rastilippuun on yli 4 (tai 5) metriä
  ii) Nollarasteilla etäisyys lähimpään rastilippuun on yli 4 metriä tai lähin rastilippu on rastikohteen väärällä puolella (yli 135°)
  iii) Nollarastin määritelmä: Pistemäisen kohteet: rastilippu yli 4 m väärässä paikassa tai kohteen väärällä puolella (yli 135°). Viiva- ja käyräkohteet: rastilippu on yli 4m väärässä paikassa. Aluekohteet: rastilippu on yli 8m väärässä paikassa.
  
  Alkuvuosina tykkäsin määritellä huolella, viimevuosina olen yksinkertaistunut. Ja vaikka metrimääräinen määritelmä karsii tietyissä maastoissa hyviä tehtäviä pois, näen sen parhaana ja tulen sitä todennäköisesti omissa projekteissa noudattamaan.

• ---

  nimimerkki

  Anna

  19.10.2019 klo 04:07
  Olen Juhan kanssa täysin samaa mieltä. Ja tosiaan pitää ottaa huomioon, että Keski- ja Etelä-Euroopassa tempo on vauhdilla kehittynyt paljon vaikeammaksi alkuvuosista, joten sellaiselle(kin) on kysyntää.
  
  Itsehän mieluiten kilpailen puistossa 10 sekunnin asemilla :), mutta lajin kannalta kannatan monipuolisuutta (ja rastin määritteitä).

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »